Piipa’s Life

Helatorstain aikaan Keskimmäinen oli täällä ilonani pitkän viikonlopun. Katseltiin ja lajiteltiin alakerrassa Miehen tavaroita: koneita ja laitteita, lautaa, naulaa, vasaraa, kaikkea mitä jokaisella miehellä pitää olla. Keskeneräisiä töitä katsellessa tulee surullinen olo…. mutta järjesteltävä nekin on. Onneksi minun ei tarvitse yksin selviytyä.

Narsissit kukkivat iloisesti,

kevätesikotkin ovat nousseet,

tämä on karannut penkistä (vai olisivatko linnut olleet asialla?)

Unikot ovat jo nupulla

ja Koira on päässyt mielipaikalleen…

Tämän kuvan otin lumen aikaan tulevasta työmaasta (näitä kasoja oli tosi monta!). Alkuviikosta minulla oli talkoot: Miehen veljenpojat työntelivät puut liiteriin kuivumaan. Mikä urakka! koivut kaadettiin talvella pihalta ja nyt ne ovat katon alla.

“Oikeat käsityöt” ovat edelleen vaiheessa, mitään en ole saanut aikaiseksi…

Olimme Koiran kanssa viettämässä äitienpäivää Isossa Kaupungissa, siis Helsingissä. Ensimmäinen kerta, kun Koira matkusti junalla! Esikoinen oli kaverina menomatkalla (jos vaikka Koira ei haluaisikaan olla normaali rauhallinen itsensä). Alku olikin hankalaa, kun se olisi halunnut tutustua kaikkiin kanssamatkustajiin, siis kissaan ja koiriin. Varsinkin pari kuukautinen pikkukoira herätti kiinnostusta, eikä Koira millään meinannut uskoa, ettei sitä saa nuolla! Uskottuaan, ettei saa tällä kertaa tahtoaan läpi, Koira päätti ottaa nokoset syönnin päälle. Loppu matka olikin pelkkää lepäilyä…

Helsingissä on ihania puistoja ja niissä taivaallisia hajuja ja pupuja ja oravia ja lintuja; Koira oli onnessaan! mitä nyt oravat säksättivät ilkeästi, eivätkä juosseet pakoon niin kuin kotona.

Minä ihastelin valkovuokkoja, ensimmäisen kerran elämässäni niitä näin äitienpäivän aikaan villinä metsässä kasvamassa. Meillä niitä kasvaa vain etelästä tuotuina puutarhoissa. Ja puutkin jo kukkivat!

Meillä oli oikein kivaa, nähtiin kaikki lapset kerralla. Katukahvilassakin käytiin ja nautittiin vain olostamme… Niin ja koettiin kesän ensimmäinen ukkonenkin! Koira ei tosin ukkosesta perusta, semmoiset “pienet” luonnonilmiöt ei sen unta häiritse.

Kotimatkalla Koira oli jo vanha tekijä matkustamisessa; Kouvolassa käytiin taas jaloittelemassa ja hoitamassa pissa-asiat, syötiin eväitä ja nukuttiin… Kotona piti heti tarkastaa, että kaikki on niin kuin ennenkin.

P.S. kuvat ovat tällä kertaa Esikoisen ottamia

ja lapset… tänään lähti viimeinen, Kuopus, etelään. Oli tosi rauhallinen joulu, oltiin ihan oman väen kesken. Jouluruokaa oli riittävästi, kinkku oli savusaunassa perinteisesti vanhojen mestareitten paistama viljapossu, nam! lohi Miehen omin käsin suolaama.

Koira esittää poroa ja syö luupuikkoa:

Niin? pitääkö sitä kameraa työntää näin lähelle?

Koira sai Ystävältään lahjan, itse tehtyjä pipareita!

Tässä on puussa viimeiset lumet. Joulun aikaan täällä oli ihana joulutunnelma; puissa suuret lumipyörteet ja maassa kinokset, ihan kuin joulukorteissa. Sitten tuli arki ja tuulet – lumet tippuivat puista ja ne ovat taas lumettomat!