Maalta kaupunkiin…
lokakuu 23, 2009 at 5:44 ip | In Koira, luonto, yleinen | 2 CommentsTags: Koira, luonto
Helsinkiin tultiin asumaan syyskuussa. Kodin lähellä on näin ihania maisemia!
meidän lenkkipolulta kuva viime viikolta:
Tässä Koira katselee uivia sorsia. Näitä ei hätyytellä; mutta jos citykani sattuu tielle… siinä on pitelemistä hihnan toisessa päässä! (huomaa: kakkapussi hihnassa, kaupunkilaiskoira)
Tästä kuvasta voi bongata sorsat, ne on tuossa koivunoksien takana.
Hiljalleen ollaan Koiran kanssa tutustuttu ympäristöön, eksytty välillä ja kierretty ympyrää… kotona katsottu kartasta missä tuli seikkailtua.
Koira-parka kärsii eroahdistuksesta, sitä koetetaan voittaa. Meillä on feromoni-laite seinässä, ehkä se auttaa. Turvaporttikin piti hankkia, kun Koira kiipesi pöydälle joka kerta yksin jäädessään (ja pöytä ja tuoli on kunnon naarmuilla!) Onhan se ahdistus toisaalta ymmärrettävää; ensin hävisi isäntä, sitten muutettiin vieraaseen paikkaan, jossa kuuluu outoja ääniä, joku työntää ovesta lehtiä, eikä niitä saa haukkua! Menee pieni pää pyörälle vähemmästäkin! ja jos emäntä häipyy vielä jonnekin, niin hätähän siinä tulee… Me harjoitellaan ahkerasti yksin olemista ja alkaa se pikkuhiljaa sujua.
Käsityöt ovat vielä telakalla, yksi pieni tiskirätti vaaleanpunaisesta Bambusta on valmistunut! Tilkkutöitä varten olen ostanut muutamia kankaita ja kuvatilkkuja, ne odottavat inspiraatiota.
Kesä tulee pohjoiseenkin
toukokuu 28, 2009 at 2:20 ip | In Koira, lapset, luonto | 2 CommentsTags: Koira, lapset, luonto
Helatorstain aikaan Keskimmäinen oli täällä ilonani pitkän viikonlopun. Katseltiin ja lajiteltiin alakerrassa Miehen tavaroita: koneita ja laitteita, lautaa, naulaa, vasaraa, kaikkea mitä jokaisella miehellä pitää olla. Keskeneräisiä töitä katsellessa tulee surullinen olo…. mutta järjesteltävä nekin on. Onneksi minun ei tarvitse yksin selviytyä.
Narsissit kukkivat iloisesti,
kevätesikotkin ovat nousseet,
tämä on karannut penkistä (vai olisivatko linnut olleet asialla?)
Unikot ovat jo nupulla
ja Koira on päässyt mielipaikalleen…
Tämän kuvan otin lumen aikaan tulevasta työmaasta (näitä kasoja oli tosi monta!). Alkuviikosta minulla oli talkoot: Miehen veljenpojat työntelivät puut liiteriin kuivumaan. Mikä urakka! koivut kaadettiin talvella pihalta ja nyt ne ovat katon alla.
“Oikeat käsityöt” ovat edelleen vaiheessa, mitään en ole saanut aikaiseksi…
Etelässä oli jo kesä…
toukokuu 14, 2009 at 7:38 ip | In Koira, lapset, luonto | 1 CommentTags: Koira, lapset, luonto
Olimme Koiran kanssa viettämässä äitienpäivää Isossa Kaupungissa, siis Helsingissä. Ensimmäinen kerta, kun Koira matkusti junalla! Esikoinen oli kaverina menomatkalla (jos vaikka Koira ei haluaisikaan olla normaali rauhallinen itsensä). Alku olikin hankalaa, kun se olisi halunnut tutustua kaikkiin kanssamatkustajiin, siis kissaan ja koiriin. Varsinkin pari kuukautinen pikkukoira herätti kiinnostusta, eikä Koira millään meinannut uskoa, ettei sitä saa nuolla! Uskottuaan, ettei saa tällä kertaa tahtoaan läpi, Koira päätti ottaa nokoset syönnin päälle. Loppu matka olikin pelkkää lepäilyä…
Helsingissä on ihania puistoja ja niissä taivaallisia hajuja ja pupuja ja oravia ja lintuja; Koira oli onnessaan! mitä nyt oravat säksättivät ilkeästi, eivätkä juosseet pakoon niin kuin kotona.
Minä ihastelin valkovuokkoja, ensimmäisen kerran elämässäni niitä näin äitienpäivän aikaan villinä metsässä kasvamassa. Meillä niitä kasvaa vain etelästä tuotuina puutarhoissa. Ja puutkin jo kukkivat!
Meillä oli oikein kivaa, nähtiin kaikki lapset kerralla. Katukahvilassakin käytiin ja nautittiin vain olostamme… Niin ja koettiin kesän ensimmäinen ukkonenkin! Koira ei tosin ukkosesta perusta, semmoiset “pienet” luonnonilmiöt ei sen unta häiritse.
Kotimatkalla Koira oli jo vanha tekijä matkustamisessa; Kouvolassa käytiin taas jaloittelemassa ja hoitamassa pissa-asiat, syötiin eväitä ja nukuttiin… Kotona piti heti tarkastaa, että kaikki on niin kuin ennenkin.
P.S. kuvat ovat tällä kertaa Esikoisen ottamia
Elämän pitää jatkua
huhtikuu 8, 2009 at 11:12 ap | In Koira, muita kädentöitä, posliini, yleinen | 3 CommentsTags: Koira, muita kädentöitä, posliini, yleinen
Elämäni on ollut tämmöistä. Lapset tulivat heti kotiin, itkettiin, surtiin, koetettiin tukea toinen toisiamme. Ystävät, tuttavat, sukulaiset ovat kaikki olleet ihania; muistaneet ja tukeneet, soitelleet ja kirjoitelleet. Olen kiitollinen. Ja surullinen…
Nämä olen tehnyt ennen,
ja nämä jälkeen. Meneminen ensimmäisen kerran kansalaisopistoon oli vaikea. Mutta mieli on parempi joka kerran jälkeen, siellä muistellaan ja surraan, mutta myös iloitaan…
Käspaikkakin on ihan pikkuisen jatkunut.
Koira nukkuu “pesässään”. Se on hyvä ulkoiluttaja, jos en ymmärrä itse lähteä lenkille, se kyllä komentaa.
Päättelyä
tammikuu 18, 2009 at 2:05 ip | In Koira, Mies, muita kädentöitä | 2 CommentsTags: Koira, Mies, muita kädentöitä
Lopultakin solmin vähän lyhyeksi jääneen maton. Koira omi sen itselleen: matolla on hyvä nakerrellä luuta!
No, on se melkein kaksi metriä pitkä…
Samantien päättelin Miehen kutoman poppanan. Mies kutoi kansalaisopistossa mattoja ja poppanoita muutama vuosi sitten. Päättelytyöt jäivät minulle 
niinpä päättelen poppanan tai pari, kun on tarvis. Matot toki solmin heti! Mallit ja värit näihin on tekijä itse suunnitellut.
Rauhallista Uutta Vuotta
joulukuu 31, 2008 at 7:10 ip | In Koira, lapset | Leave a CommentTags: Koira, lapset, luonto
kaikille tämän kuvan myötä! Ulkona ei todellakaan näytä tältä nyt; tuulee tuimasti ja sähköt sammuu välillä…. Nuoriso (?) ammuskelee raketteja huolimatta kamalasta ilmasta. Koiran kanssa käytiin päivällä hyvissä ajoin “iltalenkillä”, mutta innokkaimmat olivat jo aloittaneet ammuskelun. Onneksi se ei pelkää rakettien ääntä ja välähdyksiä, kunhan ollaan kaikki kotona lähellä.
Kuvassa Koira ihailee Esikoisen tekemää lumiukkoa. Aamulla talitintti istui ukon porkkananenällä, mutta en ehtinyt ottaa kuvaa 
Käsityörintamalla on edelleen hiljaista; jouluksi kieputtelin muutaman pallon hopeoidusta langasta ja helmistä ikkunan koristeeksi ja solmin Keskimmäisen punaisen maton päät. Siinä kaikki tekemiset tällä erää. Huomenna alkaa uusi vuosi ja ehkä uudet kujeet tai sitten jatketaan entisiä.
Joulu meni
joulukuu 28, 2008 at 4:10 ip | In Koira, lapset, luonto | Leave a CommentTags: Koira, lapset, luonto
ja lapset… tänään lähti viimeinen, Kuopus, etelään. Oli tosi rauhallinen joulu, oltiin ihan oman väen kesken. Jouluruokaa oli riittävästi, kinkku oli savusaunassa perinteisesti vanhojen mestareitten paistama viljapossu, nam! lohi Miehen omin käsin suolaama.
Koira esittää poroa ja syö luupuikkoa:
Niin? pitääkö sitä kameraa työntää näin lähelle?
Koira sai Ystävältään lahjan, itse tehtyjä pipareita!
Tässä on puussa viimeiset lumet. Joulun aikaan täällä oli ihana joulutunnelma; puissa suuret lumipyörteet ja maassa kinokset, ihan kuin joulukorteissa. Sitten tuli arki ja tuulet – lumet tippuivat puista ja ne ovat taas lumettomat!
Talvi meni…
marraskuu 11, 2008 at 6:50 ip | In Koira, ikoni, lapset, ostoksia, tilkut | Leave a CommentTags: Koira, lapset, ostoksia
nyt on enää pieniä lumenrippeitä siellä täällä, vesisadetta on piisannut viime aikoina.
Kuopus tuli maanantaina tänne meille; Koira hyppi ilosta, kun Kuopus tuli ovesta sisään! tällä kertaa en kertonut etukäteen ilouutista Koiralle (se ei tunne käsitettä kohta tai myöhemmin, kaikki on heti nyt).
Keskimmäisen matto saatiin pois puista tänään, puuttuu enää solmimiset. Viikonloppuna maalasin jouluikonia, parin viikon päästä on kurssin toinen osa, toivottavasti ehdin silloin saada sen valmiiksi. Ja tilkkutyökin valmistui lopulta… Muut käsityöt ovat mikä missäkin vaiheessa, ehkä niitä pitäisi alkaa lopetella?
Lankoja tilasin, kaikkea en saanut, mutta kuitenkin nämä ihanat silkkivillat!
Tehtaanmyymälässä oli kankaiden ja trikoiden ale, siispä sinne! Pari kassillista sain saaliksi, ja halvalla! ei lopu käsityöt ihan heti…
Yhtä juhlaa
lokakuu 29, 2008 at 3:16 ip | In yleinen | 1 CommentTags: Koira, lapset
Viime viikonloppuna Esikoinen väitteli tohtoriksi, oli tosi juhlavaa istua etupenkissä katsomassa omaa tyttöä, joka vasta vähän aikaa sitten oli pieni koululainen…
Kivaa oli myös käydä isossa kaupungissa ja nähdä lapset ja hyvät ystävät samalla kertaa!
Sunnuntaina tuli vielä lisää hyviä uutisia; sukulaispoika pääsi kunnanvaltuustoon ensi yrittämällä. Siinä on haastetta nuorelle miehelle!
Käsityöt ovat olleet viikon koskematta, kun piti Koirakin viedä hoitopaikkaan – reilut sata kilometriä yhteen suuntaan – eihän Koiraa koiratarhaan voi viedä! Miehen siskon ja Miehensä luona oli hyvä olla (koirakaverikin on). Niin kivaa oli ollut, että Koira näytti harkitsevan kannattaako kotiin lähteäkään…
Nyt on juhlat juhlittu ja palattu arkeen, siis käsitöitäkin on aloiteltu; punaista mattoa olen kutonut 25 cm! Selitellä voisi, että se oli lyhyt käynti kangaspuilla, tarkoitus oli vain katsoa miltä näyttää… jatkoa seuraa, 5 metriä on maton pituus, kun se on valmis. Toisenkin maton kuteet on leikattu ja malli sommiteltu omassa päässä.
Lähdenkin tästä ompelupiiriin kohta puoleen, niin tilkkutyökin valmistuu!
Koiranelämää
heinäkuu 27, 2008 at 11:15 ap | In Koira | 1 CommentTags: Koira
Sainpa sen melkein… (paarman, toim. huom.)
Taitasi olla aika pöristellä… (ruohonleikkurilla, toim. huom.)
Aah, tätä elämää…. kesä ja pörriäiset… mutta kyllä tämä auttaa….
Piipa
Bloggaa WordPress.comissa. | Theme: Pool by Borja Fernandez.
Entries and comments feeds.
