Neulominen pitää aloittaa varovasti? Neuloin ensin vaaleanpunaisesta Bambusta tiskirätin; se toimi ihanasti. Jatkoin ruskealla Bambun jämällä; ja kun molempia lankoja vielä jäi tein raidallisen…

Kaulaan pitää saada lämmikettä. Blogimaailmassa neulotaan Baktuksia, minä teen oman version luonnovalkoisesta Kokon Zitronista. Oli jäänyt vajaa kerä, niinpä tästä tulee miniversio.  Lankakauppaan on lähdettävä, kun pitäisi saada myssy päähän ja minulla on vain kutittavia lankoja…

Kädentaitomessutkin jätin väliin, kun on tätä sikainfluessaa liikkeellä – lienenkö liiankin varovainen? kaipa tauti tulee jos on tullakseen…. Toisaalta maalaisjärki kehottelee välttämään väentungosta!

Lopuksi kukkakuva; sain nämä gerberat Kuopukselta muuton kunniaksi. Ne kukkivat aikansa ja lopettivat. Innostuivat uudelleen tekemään nuppuja ja yksi kukka on jo auki!

Eilen illalla satoi lunta. Aamulla piti heti ensiksi kurkistaa ikkunasta onko sitä vielä maassa… Lumisade jatkui edelleen ja maa oli valkoinen!

Koira rakastaa lunta ja siitä on ihanaa juosta lumessa. Tässä poseerataan.

Lähellä on golfkenttä, ei golfaajia tänään.

Metsässä (=puistossa) on lunta, kiva katsella eläinten jälkiä. (Nyt minäkin tiedän missä citykanit ovat hypelleet.)  Kadut ovat jo ikävän sohjoisia ja kuraisia, mutta meidän piha on vielä kauniin valkoinen!

Tänä vuonna en käynyt rakkaiden vainajien haudoilla niin kuin ennen. Onneksi on mahdollisuus käydä viemässä kynttilät täälläkin.

Helsinkiin tultiin asumaan syyskuussa. Kodin lähellä on näin ihania maisemia!

meidän lenkkipolulta kuva viime viikolta:

Tässä Koira katselee uivia sorsia. Näitä ei hätyytellä; mutta jos citykani sattuu tielle…  siinä on pitelemistä hihnan toisessa päässä! (huomaa: kakkapussi hihnassa, kaupunkilaiskoira)

Tästä kuvasta voi bongata sorsat, ne on tuossa koivunoksien takana.

Hiljalleen ollaan Koiran kanssa tutustuttu ympäristöön, eksytty välillä ja kierretty ympyrää… kotona katsottu kartasta missä tuli seikkailtua.

Koira-parka kärsii eroahdistuksesta, sitä koetetaan voittaa. Meillä on feromoni-laite seinässä, ehkä se auttaa. Turvaporttikin piti hankkia, kun Koira kiipesi pöydälle joka kerta yksin jäädessään (ja pöytä ja tuoli on kunnon naarmuilla!) Onhan se ahdistus toisaalta ymmärrettävää; ensin hävisi isäntä, sitten muutettiin vieraaseen paikkaan, jossa kuuluu outoja ääniä, joku työntää ovesta lehtiä, eikä niitä saa haukkua! Menee pieni pää pyörälle vähemmästäkin! ja jos emäntä häipyy vielä jonnekin, niin hätähän siinä tulee… Me harjoitellaan ahkerasti yksin olemista ja alkaa se pikkuhiljaa sujua.

Käsityöt ovat vielä telakalla, yksi pieni tiskirätti vaaleanpunaisesta Bambusta on valmistunut!  Tilkkutöitä varten olen ostanut muutamia kankaita ja kuvatilkkuja, ne odottavat inspiraatiota.

Talo on myynnissä, uusi asunto on vuokrattu; koti on täynnä muuttolaatikoita…  Tuleeko asunnosta koti minulle ja Koiralle? jos ei tule, voimme toki palata tänne takaisin. Omakotitaloa en kuitenkaan jaksa yksin hoitaa. Elämä on pelkkiä kysymysmerkkejä. Siellä etelässä ovat rakkaat; täällä ystävät ja tutut, harrastukset…

Luulen kuitenkin, että etelästäkin löytyy harrastusmahdollisuuksia ja sitä kautta myös tuttavia, kenties myös uusia ystäviä.

kun täytin pyöreitä vuosia.  Ei ole ollut mieli juhlatuulella viime aikoina. Oli tarkoitus juhlia talvella Miehen syntymäpäivänä…

Tämmöisen kauniin kimpun sain rakkailta ystäviltä kaukaa. Sukulaisetkin muistivat ja ystävät täältä läheltä, sitten jälkikäteen.

Juhlapäivänä tehtiin Esikoisen ja Koiran kanssa elämysmatka, mukana retkieväät. Maisemat oli kauniit ja ilmakin ihan sopiva, ei liian kuuma autoilemiseen. Taidetta nähtiin ja ajeltiin pikkuteitä. Koira sai tehdä elämänsä ensimmäisen lossimatkan… Tässä ollaan saaressa jaloittelemassa lammen rannalla.

Tämä kuva on lossirannasta, suuren järven rannalla. Kaikinpuolin mukava päivä! niin ja toinen elämysmatka on vielä luvassa vähän myöhemmin etelässä!

Ostinhan minä vielä nämä suloiset korvikset:

aitoa käsityötä alusta loppuun! Ystävä väkertää näitä ihanuuksia…

Tänään on myös äänestyspäivä; velvollisuus on täytetty. Minä olen niin vanhanaikainen, että mielestäni äänioikeutta on käytettävä kun sellainen kerran on. Kylätoimikunta (tuo ahkerien ihmisten piiri) tarjosi taas kerran vaalikahvit pullan kera!

Meidän kylällä oli eilen kyläpäivät; kansalaisopiston näyttely, kylätoimikinnan myyjäiset ja kivaa yhdessäoloa…

Tässä on yksityiskohtia esillä olleista käspaikoista. Tosi taidokasta käsityötätyötä, ei voi kuin ihailla! Minun oma käspaikka on vielä alkumetreillä.

Tämä pieni mäyräkoira taisi olla nuorin kävijä silloin kun minä olin paikalla. Oma Koira ei päässyt mukaan, kun sillä on tapana innostua aina kun on paljon porukkaa liikkeellä. Posliinit olisi voineet olla tuusan nuuskana… Tuliaisia sille piti tietysti ostaa. Mukaan tarttui kotitekoista leipää ja monenlaisia leivonnaisia, mm raparperitorttua; ja perinteisesti patalaput!

Vaihteeksi oli kiva tavata sukulaisia iloisissa merkeissä viikonloppuna. Miehen veljen vaimo valmistui ja oli juhlan aika! Hän opiskeli työn ohessa, joten on tosi sisupussi! Juhlat oli hauskat ja ilma kaunis.

Tänään on ollut kuuma ilma niinpä me Koiran kanssa arvelimme, että viisaat istuvat varjossa…. Lenkit on vähennetty minimiin ja ollaan vain lepäilty. Pianhan tulee taas kylmenpää ja lenkit pitenee…

Helatorstain aikaan Keskimmäinen oli täällä ilonani pitkän viikonlopun. Katseltiin ja lajiteltiin alakerrassa Miehen tavaroita: koneita ja laitteita, lautaa, naulaa, vasaraa, kaikkea mitä jokaisella miehellä pitää olla. Keskeneräisiä töitä katsellessa tulee surullinen olo…. mutta järjesteltävä nekin on. Onneksi minun ei tarvitse yksin selviytyä.

Narsissit kukkivat iloisesti,

kevätesikotkin ovat nousseet,

tämä on karannut penkistä (vai olisivatko linnut olleet asialla?)

Unikot ovat jo nupulla

ja Koira on päässyt mielipaikalleen…

Tämän kuvan otin lumen aikaan tulevasta työmaasta (näitä kasoja oli tosi monta!). Alkuviikosta minulla oli talkoot: Miehen veljenpojat työntelivät puut liiteriin kuivumaan. Mikä urakka! koivut kaadettiin talvella pihalta ja nyt ne ovat katon alla.

“Oikeat käsityöt” ovat edelleen vaiheessa, mitään en ole saanut aikaiseksi…